Kesälomalle lompsis, muistamisia

Huomenna se alkaa, nimittäin pikkumiehen kesäloma!

Nyt onkin sitten aherrettu muistamisia ihanaakin ihanammille päiväkodintädeille, jotka varmasti ovat antaneet kaikkensa koko pitkän talven lapsia hoitaessaan. Kiitos siitä!

Jotain spesiaalia piti keksiä, koska syksystä ei ole vielä täyttä varmuutta missä lastemme hoitoura jatkuu. Mieli on tietenkin haikea, mutta samalla kiitollinen saamastamme ihanasta ja huolellisesta hoidosta.

Koska virkkuukoukku on ollut viimeaikoina kovassa käytössä päätin jatkaa samalla työkalulla. Niimpä päiväkodintädit saavat tällä kertaa virkatut valkoiset korit. Korin malli on Kauhavan Kangas-Aitan Asteri-kori. Korien sisälle on sujautettu pienenä lisänä kesäisiä juttuja, kynsilakka, kesäiset Ivanan suunnittelemat servetit sekä kartionmallinen Dermosil -käsisaippua, joita varmastikin kesällä tarvitsee. Jos virkattu kori ei omasta kodista löydä paikkaansa, niin ehkä lapset saavat syksyllä osansa lahjasta.

Yksi pihan herkimmitä kukkasista oli aukaissut eilen kukkansa, niin ihana ja hento mätäs valkoisia kukkia! Taitaa olla yksi oman pihan suosikeista. Niinpä päätin kuvata nämä paketoidut korit takapihallamme, josta on kaivettu esiin hieman kalliota.

Kauniita vai mitä?

Kortitkin piti tietysti paketteihin tehdä. Korttien etukanteen tein leimasintekniikalla kesäisen purjeveneen, jonka liimasin hieman koholle kortin pinnasta. Turkoosin purjeveneen päälle on embossattu kirkas hentoinen kohokuvioinenpinta värittömällä pulverilla, jolloin turkoosi väri tulee esiin kauniisti.  Kohokuvioinnista eli embossauksesta voit lukea lisää esimerkiksi Sinellin sivuilta. Tekniikalla saa helposti aikaan näyttäviä kortteja.

Kortin sisäpuolesta tuli tällainen... mielestäni tähän tilanteeseen niin ihana ja sopiva teksti.

Viimeinkin ne kelitkin hieman lämpeni, tästä se lähtee uusi kesä ja uudet tuulet!

Ihanaa ja nautinnollista kesää kaikille!

Raparperiherkkuja ja perennoja

Kesän ensimmäinen raparperiherkku tuli tehtyä, nimittäin raparperipiirakka. Leipominen on onneksi hyvä tapa viettää sadepäivää.

Kuva ennen uunia...

Alkuperäinen ohje löytyi täältä Suklaahiiren leipomuksia -blogista. Kyseessä on siis munaton ja maidoton ohje, joka vaikutti niin herkulliselle, että pitihän sitä heti testata kun kerran omatkin raparperit viimein on alkaneet kasvamaan niin että niistä jotain voi tehdä. Ensimmäinen vuosi istutuksen jälkeen meni kituessa ja nyt näyttäisi jo vähän tuottavan satoakin.

Raparperipiirakka (munaton ja maidoton)

pohja:

150 g maidotonta marg. (esim. sininen Keiju)

1 dl (fariini) sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

1 prk (125g) pilttiä esim. omena tai päärynä

täyte:

n. 1 l ohuita raparperi viipaleita

2-3 dl sokeria

2 rkl korppujauhoja

Vaahdota margariinia ja sokeri. Lisää muut aineet. Ota syrjään noin nyrkin kokoinen  pala taikinaa. Painele loppu taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita täyttee aineet keskenään ja kaada täyte pohjan päälle. Laita se syrjään jättämäsi pala taikinaa piiraan päälle joko murustelemalla tai vaikka kaulimalla siitä suikaleita ja tekemällä niistä ristikon. Paista piirasta 175 asteessa noin 45 min. Tarjoa (kaura)vaniljakastikkeen tai (kaura)vaniljajäätelön kera.

Tuo piirakkataikina tuntui tosi hyvälle jo taikinaa tehdessä, uudenlainen munaton taikina, jota en aiemmin ollut kokeillut. Usein tällainen pohja jää raa'an tuntuiseksi, mutta tämä kyllä paistui paksusta vuokasta huolimatta hyvin. Makukin oli hyvä, joten teen varmasti toistekin. 

Koska meidän perheessä lakat on suurta herkkua, niin pitihän tähän herkkuannokseen lisätä vielä omatekoista lakkahilloakin.

Omasta pihasta löytyi lapsille myös ihmeteltävää raparpereja poimiessa. Raparperien lehdillä majaili kaunis sudenkorento, jonka saimme myös ikuistettua valokuvaan. Onneksi lehtien alta ei löytynyt sitä sammakkoa, olisi saattanut jäädä raparperipiirakan ainekset pihamaalle.

Takapihan kaunistuksiksi olivat auenneet myösviime kesänä istuttamani punaiset Elviira lamoalppiruusut, joiden seurana on pallotuijia, valkolatvakuusia, kieloja sekä suurta pajupuuta pitkin kasvava köynnöshortensia tontin varjoista takareunaa kaunistamassa.

Ja kuvat muutamasta muustakin puutarhaan jo auenneesta kaunistuksesta, kiitos ihanille naapureille jotka on perennojaan auliisti jakaneet. Viimeisimmät tulokkaat pääsivät eilen omille paikoilleen, joukossa verikurjenpolvea, syysleimua sekä päivänliljaa, kiitos Emmiaa!

Tätä luonnon heräämistä ja omien kätten jälkiä omassa puutarhassa on vaan niin ihana ja palkitseva seurata! Aina tekee mieli pihalle jotain puuhastelemaan.

Ihanaa päivää sateesta huolimatta ja aurinkoisempaa viikonloppua!

Kesäfiilistelyä ja virkattu Paula-matto

Kesäfiilistelyä

No nyt se tuli, kesä nimittäin! Tai niin me ainakin lasten kanssa päätettiin, kun aamusella koitettiin miettiä mitä päivällä tehtäisiin.

Niimpä starttasimme heti aamusta "äidin urheiluautolla" (niin kuin kolmevuotias on äidin auton joskus nimittänyt) lähellä sijaitsevalle Nihtilän puutarhalle väriloistoa ja ihania kesäkukkia ihastelemaan. Aivan ihana paikka keskellä maaseutua hiekkatien päässä, suosittelen! Nyt vaan toivotaan että yökylmät olisivat jo suurimmaksi osaksi ohi, ettei kauheasti tarvitsisi ryhtyä enää kukkien suojaushommiin. Ja eihän sille mitään voi että mieli tekee pihalle kaivamaan ja kupsuttamaan heti kun kelit lämpenee, kun tämä Suomen kesä on niin lyhyt että tietysti siitä pitää ottaa kaikki irti

Etupihan terassille amppeliin valitsimme viime kesältä tutun Lumihiutaleen, joka on yksi amppelikukkasuosikkini. Ihanan hento valkokukkainen ja kuitenkin kasvaessaan tosi rehevä ja näyttävä kukka.

Amppelin alle ruukkuun tuli vihreyttä muratin avulla, seuraksi ihana oranssinkeltainen ruusupelargonia ja rinnalle vielä valkoinen petunia... Meniköhän ne nyt oikein? Nämä kasvit kun viihtyvät varjonpuolella, niin ovat hyviä valintoja pohjoisen puolella olevalle terassille. Ihanan herkullisia värejä kuitenkin!

Toiseen ruukkuun, etelän puolelle, erittäin paahteiselle terassille valitsimme vihreyttä ja vehreyttä tuomaan hopealehtisen hopeavitjan, lilan marketan tapaisen kukan (jonka nimeä en nyt muista sekä vaaleankeltaisen (vanilla) samettikukan. Kyllä oli taas valinnanvaikeus kaikista niistä lukuisista ihanista kukista! Mutta mielestäni tuli oikein kauniit ja mieleiset asetelmat. Nyt pitää vielä nauttia pihasta ja kesäkukista kun siihen on mahdollisuus! Ja tulihan sitä sitten päivän aikana leikattua nurmikkokin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Täytyy kyllä sanoa, että on se vasta leikatun ruohon tuoksu vaan niin kesäinen ja ihana!

Lapset ainakin nauttivat aamupäivän touhuista suunnattomasti, niin kuin tietysti äitikin. Ehkä se multa ei aina sinne oikeaan osoitteeseen löytänyt, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikille mieluinen. Olihan minulla ainakin kahdet ihanat pienet käsiparit auttamassa... ja toiselle vielä nämä kokemukset olivat taas uudenlaisia ja ihmeitä täynnä.

"Rakastaa, ei rakasta, rakastaa.... vai mitenkähän se nyt menikään???"

Virkattu Paula-matto

Joku aika sitten sain (mielestäni silloin niin järkevän) päähänpiston tilata kymmenkiloa, niin siis luit oikein 10 KILOA, matonkudetta. Nyt on sitten virkkuukoukku jälleen viuhunut ja tässä on uusin eilen valmistunut aikaansaannos. Kyllä tuli taas hieno, vaikka itse sanonkin! Ja vielä riittää kudetta muuhunkin tarkoitukseen. Paketissa tuli siis 5 kiloa tummaa harmaa ja 5 kiloa valkoista trikookudetta, ehkä nyt on suurinpiirtein puolet siis käytetty...

Kauhavan kangasaitan sivuilta löytyi kiva ohje Paula-matosta, jonka sitten ajattelin toteuttaa valkoisesta kuteesta. Tilaamani kude oli vähän ohuempaa kuin aiemmin käyttämäni luonnonvalkoinen kude ja maton halkaisijaksi tuli numeron 8 koukulla noin metri (ohjeessa n. 125 cm). Reunaan vielä sovelsin aiemmin Tähti-matossa olleen nirkkoreunuksen, joka antoi mielestäni kivaa ilmettä myös tälle mattomallille. Vai mitä mieltä olet?

Myös äidille lupaamani harmaa Tähti-matto on valmis, mutta siitä ei nyt tullut kuvaa oikealla paikallaan. Kiva siitäkin tuli ja saajalleen erittäin mieluinen. Matto oli siis vastaavanlainen kuin aiemmin tekemäni luonnonvaalea Tähti-matto, mutta väri tumman harmaa.

Tässä vielä muutama kuva Paula-matosta. Matolle ei vielä ole paikkaa, mutta eiköhän se piakkoin löydä uuden omistajan, tai ainakin toivon niin! 

Olisi ihana jos näille kaikille ihanuuksille löytyisi paikka omasta kodista... mutta ehkä tällainen sopisi jonkun vanhan talon lattiaa komistamaan tai jonkun ihanan pienen punaisen mummonmökin!

Nyt taidan suunnata pihalle nauttimaan auringosta ja työntää vielä sormet multaan pikkuisten apulaisten kanssa. 

Ihanaa ja nautinnollista loppuviikkoa kaikille!

Äitienpäiväyllätyksiä

Muutama päivä sitten keksittiin kolmevuotiaan poikani kanssa hyötykäyttöä nuorimmaisen peltisille maitojauhepurkeille. Koska Äitienpäivä lähestyy kovaa vauhtia päätimme koristella maitojauhepurkit ja istuttaa siemenistä kukkia maailman tärkeimmille äideille, mummulle ja mummille! Uskaltaudun tämän päivityksen tänne blogiini jo laittamaan, koska tiedän että ainakin toinen ei aktiivisesti täällä blogissani vieraile... joten riskillä mennään tämän yllätyksen kanssa! Ja eihän sitä koskaan tiedä mitä muuta ihanaa keksitään kylkiäisiksi.

Purkit päällystettiin ensin yksivärisellä paperilla, toinen kerman- ja toinen suklaanruskean värisellä paperilla. Onneksi Fiskarsin paperileikkurilla osaa kolmevuotiaskin, pienellä avustuksella, leikata paperia suoraan ja se vasta on mieleistä puuhaa! Sitten paperi liimattiin kaksipuolisella korttiteipillä kiinni purkin kylkeen.

Tiimarissa on parhaillaan meneillään hyvät -70% alennukset osasta askartelutarvikkeista. Löysinkin viime käynnillä kasapäin korttitarvikkeita mm. tarroja ja papereita varastoihini. Joukossa oli myös nämä hauskat kohokirjaimet, joita oli iso pussillinen. Pussillinen kirjaimia maksoi vain 60 senttiä.

Erivärisillä kohokirjaimilla kirjailtiin molempiin purkkeihin sitten onnitteluteksti "Onnea Mummu!" ja "Onnea Mummi!". Helppoa kun ei tarvinnut kuin vain levittää liimaa ja painaa kirjaimet kiinni.

Edellisellä Sinellin reissulla ostin muutaman uuden leimasimen ja värin kokeeksi ja näihin purkkeihin tein leimasintekniikalla hienot turkoosi-mustat pahvikukat, jotka myös liimattiin purkkien kylkeen koristeeksi. Purkin ympärille sidottiin vielä rusetti valkoisesta tyllistä.

Koska pojallani oli heti kova halu saada siemetkin istutettua, ei auttanut kuin lähteä lähikauppaan multapussia ostamaan. Yöpuku päällä vielä istutettiin suurella rakkaudella ja antaumuksella kukkien siemenet purkkeihin ja päälle vielä vettä. Nyt kun vielä vaan muistetaan kastella...

Hienot ja persoonalliset purkit tuli ja purkki voi toimittaa vaikkapa vielä kortin virkaa eikä erillistä onnittelukorttia tarvita!

Saajallekin on sitten ihana yllätys millainen kukka sieltä purkista kasvaakaan!

Toukokuuta onkin odotettu, meille se on oikea juhlakuukausi, joten paljon herkkujakin on luvassa. Kuukauteen mahtuu Äitienpäivän lisäksi ainakin yhdet syntymäpäivät ja kolmet nimipäivät! Voikin sitten taas askarrella ainakin kortteja urakalla.

Viikonlopuksi toiveissa tietysti ihanaa auringonpaistetta, jotta pääsee pihalle puuhastelemaan!

Mukavaa loppuviikkoa!


P.S. Hyvällä mallilla on myös äidille luvattu harmaa tähtimatto (edellisessä postauksessa), tosin virkkuukoukku vamma (=rakko) sormesta jo löytyy muutaman illan uurastuksen tuloksena, joten saa nähdä saanko huomiseksi vielä tehtyä neljä puuttuvaa kerrosta!